Luova tauko

Helmikuun loppu meni blogin osalta ohi vaihdettuamme nettioperaattoria. Nyt kaista on auki jälleen. Tauko virtuaalisesta maailmasta tulikin oikeaan aikaan, reaalielämässä vietettiin yksivuotissyntymäpäiviä!

Mökökin juhli.

Juhlapöydän koristeeksi taittelin tähtitaivaan.Olin jo pitkään miettinyt missä voisin hyödyntää tätä hauskaa ohjetta. Origamien taittelu tuntuu olevan taas tällä hetkellä kaikista kiinnostavinta ajanvietettä. Tähtikulissia tuijottaessani oli ihan pakko käydä katsomassa yksi musiikkivideo, Smashing Pumpkinsin Tonight Tonight. Tyylinsä Georges Mélièsin lyhytfilmistä Matka Kuuhun (1902) lainaava video on ikisuosikkini.

Ja se yksivuotias sai ensimmäisen bling-blinginsä.

Pakkanen, mikä ihana tekosyy

Pääsin taas pitkästä aikaa ompelukoneen kimppuun. Pakkanen söi ulkoiluhalut ja voin hyvällä syyllä hautautua kangaskasoihin. Sain vihdoin ja viimein kasattua suuremman norsun palaset yhteen. Ne olivat odottaneet jo kuukauden päivät kirjahyllyssä. Käytin kankaana mitä vain tilkkuja löysin, kunhan vain pala oli oikean kokoinen.
Pääasiallisesti kankaat taitavat olla tilattuja Etsystä ja mukana on muutama Tilda-kankaan palanen. Noita ikivanhoja varastoja. Norsun ohjehan oli Heather Baileyn.

Pikaisesti ompelin vielä ystävälle myöhästyneen ystävänpäivälahjan. Tyyppi kun tykkää sekä norsuista että pipoista. Kangas on Sampsukan mallistosta.

Pikkutyypit

Pikkutyypeillä pitää olla kavereita. Varsinkin näin ystävänpäivänä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille isoille ja pienille tyypeille!

Viikon muotivinkit:

Karvahattu ja korkkarit.

Mustat kajalit.

Huopikkaat.

Minit

Pöydälle yöksi unohtunut tulppaanikimppu oli saanut kokea kovan kohtalon yön aikana. Pelastin siitä mitä pystyin eli espressokupillisen verran pieniä nuppuja. Minikimppukin ilahduttaa!

Aurinkoinen ikkunalauta.

Jaahas, eivät vain olisi eilisen tähteitä....

Mielen päällä

Kun ryhdyin eilen tv:tä katsoessani raapustelemaan paperille, ajatus automaattisesti ohjautui kevättä kohti. Pikkukenkien kopina asfaltilla, iloiset värit ja hassutteleva mielentila.

Rusettityttö.

Retropoika.

Söpö seilori.

Eikä asiaa auttanut tänään tullut uutiskirje Marimekolta, jossa esiteltiin kevään uutuuksia. Nam, nyt tekee mieli jätskiä!

Apuväline

Eräs erittäin kätevä apuväline paperien kanssa näpertäessä on kirjansidontaluu. Varsinkaan jos ei omista kunnon kynsiä niinkuin allekirjoittanut. Luun avulla saa terävän taitoksen ja sen avulla voi painaa tarkkaan ja voimakkaasti liimattuja papereita yhteen.

Oman luuni olen hankkinut yli kymmenen vuotta sitten kirjansitojalta.
Muovisia versioita on, mutta luun kärki ja reunat lohkeillessaan hioutuvat tasaiseksi ja se ei ole liian terävä että se vahingoittaisi paperia. Loistava kapine.

 

Kirsikankukkia

Japanissa kirsikankukkien kukinta alkaa tammikuun lopulla maan eteläosista. Täällä pohjolassa ne kukkivat ympäri vuoden!

Origamien taitteluun saa kulumaan sunnuntaipäivän huomaamattaan. Tilasin Etsystä kuukausia sitten erilaisia, perinteisiä kimonosilkkikuvioituja japanilaisia origamipapereita. Kaipasin mukaan jotain hillitympää kuosia joten printtasin mustavalkoista pallopaperia normaalille A4-arkille ja taittelin muutaman kukan siitäkin.

Tämän ohjeen mukaan tehtävä kirsikankukka taitellaan terälehti kerrallaan. Kuinka japanilaista!

Ja kun taittelemaan ryhtyy, terälehtiä syntyy nopeasti.

Ensi joulun kuusenkoristeet.

Vähän kaikkea

Tietokone hajosikin sopivaan aikaan, olinhan juuri ostanut kasan kyniä ja paperia. Kynnys aloittaa piirustelu pitkän tauon jälkeen on kuitenkin korkea. Istuin olohuoneessamme suuren pöydän ääressä ja tuijottelin välillä ulos ikkunasta ja silmäilin välillä kaaosta joka lillui olohuoneen lattialla. Muovisia leluja ja lattialle hyllystä vedettyjä cd-levyjä. Jännitti. Piirsin sohvan ja tuolin ja suttasin vähän vesivärillä ja musteella. Ja lopun aikaa tihrustin mustalla tussilla pikkuisia kuvioita paperin laitaan, aivan kuin ennen muinoin tehtiin puhelinluettelon kanteen. Siinä välissä konekin jo korjaantui. Siihen jouduttiin ostetamaan uudet systeemit (älkää kysykö mitkä) ja UUSI NÄYTTÖ. Taivaallista. Siksi piti avata Photoshop ja skannata ja testata ja kokeilla...

Minäkin haluan tuollaisen rennon jugendhenkisen otavatapetin.

Neulottu kissa on seurausta jämälankaprojektistani. Mitään mallia ei ollut, loin 50 silmukkaa ja aloitin neulomisen housujen lahkeista. Ensimmäinen kavennus vyötärön kohdalla, vielä pari kavennusta käsien kohtaan ja kaulaan. Sitten lisäsin kaksi silmukkaa per puikko saadakseni pään muodon esille. Ja päälaella taas kavennettiin. Kädet neuloin pötkynä, 12 silmukkaa. Toiseen jalkaan nostin 25 silmukkaa lahkeen suusta ja toisen jalan neuloin pötkylänä jonka parsin myöhemmin kiinni kissaan. Silmät huopaa jotka kirjailtu kirjantalangalla ja nenä virkattu. Virkkasin myös korvat, vaikka ne voisi myös yhtä hyvin neuloa. Sopii erittäin hyvin jämälankaprojektiksi. Mitä enemmän langanpätkiä, sitä raidallisempi kissa.

Tapaamme jälleen, Amy Butler

Tein tyttärelleni vauvapeiton hieman hänen syntymänsä jälkeen. Peittoon tiivistyy hetken pako arjesta lapsen nukkuessa. Peitto on myös rakas koska käytin siihen mielestäni ihastuttavan palan Amy Butlerin kangasta jonka tilasin Etsystä muutaman muun kankaan kanssa. En koskaan raaskinut käyttää kyseistä palaa, se ei koskaan kohdannut veroistaan suunnitelmaa.

 

 

Kissaprinsessa ja makuuhuonetta edelleen koristavat jouluvalot.

 
Hihkuinpa siis innosta kuin luin että Eurokangas on ottanut kevään valikoimaan Amy Butlerin kankaita. Kankaat ovat tulossa myyntiin helmikuuna alussa. Tulossa on sileitä puuvilloja (19,90 e/m), puuvillasatiinia (27,90 e/m) ja vahakankaita (35 e/m).

Olin tilannut aiemmin Amazonista Butlerinin "In Stitches" -kaavakirjan ja kauniin kuvateoksen "Midwest Modern". Varsinkin Butlerin oma koti kirjassa Midwest Modern salpasi hengen. Värejä ja vintagea.

Midwest Modernin sisäkannet.

Minulla on vielä yksi metri toista kangasta odottamassa sopivaa kohdetta. Sekin on aivan liian erityinen kuorruttaakseen vain sohvatyynyn.

Ennen kaavojen leikkaamista ja ompelua, käännän kaikki tuumamitat senteiksi ohjeeseen.

Jäitä poltellessa

Sillä välin kun tietokone ihmeen kaupalla korjaa itse itsensä, voi ihailla valtavan hienoja jääpuikkoja joita talomme räystäästä roikkuu. Ja nauttia kevätauringon orastavasta lämmöstä.
Totta puhuen viime sunnuntaina jolloin tämä kuva on otettu puhalsi hillitön viima. Mutta sää oli silti kauniin kirpeä ja jääpuikot kimalsivat kilpaa auringon kanssa.