Maagista uutta vuotta

Lupaan blogata säännöllisesti. Hah.

Punaista ja palikoita

Kirpputori hulluus vaivaa jälleen. Syksyiset viikonloput ovat pääasiallisesti täyttyneet erinäisestä käytetyn roinan hamstaraamisesta.

Lähdin lauantaiaamuna kirpputorille tarkoituksenani etsiä vanhoja huonekaluja verhoiltavaksi. Olen aloittanut verhoilukurssin kuukausi sitten. Mitään kiinnostavaa mööbeliä ei löytynyt mutta jotain pientä kivaa kuten aina.

 

Peltinen haisalkku ja pieni pala Marimekon Mandara -kangasta vuodelta 1971. Suunnittelijana Katsuji Wakisaka. Aivan täydellinen kärpässieni pehmolelujen materiaaliksi.

Myös Barpapapa -kääntöpalikat lähtivät mukaan ja pääsivät heti leikkeihin.

Aikuisompelija

Taas kerran aloitettu ompeluharrastus kaatuu omaan mahdottomuuteensa, ajan puutteeseen. Kivasta tekemisestä tulee pakollista puurtamista, hutiloitua jälkeä ja entistä kipeämmät niskat. Mutta mielessä pyörii koko ajan se kesällä kirpputorilta ostettu ruskea sateenkaarikangas ja kaverilta lahjaksi saatu 1970-lukulainen ammattikoulun entisen asuntolan verhokangas.

Nyt ompelukset ovat maanneet pahvilaatikossa viimeiset kaksi viikkoa, odottaen sitä sopivaa saumaa. Sitä ennen harjoitan mielikuvaompelua koko 45 minuuttia kestävän työmatkan verran. Sur rur.

Roinaa kontista

Tampereella pari kertaa vuodessa Aamulehden järjestämä peräkonttikirppis sai minutkin tänä aamuna liikkeelle. Odotukset eivät olleet suuret, edellisinä vuosina olin torilta ostanut vain Riihimäen lasipurkkeja. Budjetti oli nyt 20 euroa ja jotain kivaa tällä kertaa mukaani tarttuikin.

Liikuttavan retro emaliastia sopii hyvin kaikenlaiseen säilytykseen. Luumut pääsivät nyt mukaan syksyisen väriskaalansa ansiosta. Hinta kolme euroa.

Löysin myös jotain kauan etsiskelemääni. Nimittäin herkullisen värisen peltirasian joka tulvii lapsuusmuistoja. Siispä pulitin lootasta kokonaiset 7 euroa. Myyjä tiesi kertoa että 1970-luvulla kyseisessä rasiassa oli ollut myynnissä Juhla Mokkaa. Samaa perinnettähän nyt 2000- luvulla jatkavat nämä hienot peltiset kahvipurkit.

Huikeat värit!

Huikeat värit nämäkin!

Ja tietenkin ostin yhden Riihimäen keittiötölkin. Hintahaitari oli laaja kuudesta eurosta kahteentoista euroon. Minä maksoin omastani kuusi euroa. Ja budjetti riitti, taskunpohjalle jäi vielä neljä euroa!

Onnentytöt

Kaksi ystävääni täytti vuosia menneenä viikonloppuna. Hyvä syy siis askartelulle. Kaikki paperit ja pahvit, liimat ja paljetit ovat erinäisissä pahvirasioissa sikin sokin asuntoa odottamassa loppusijoituspaikkaansa. Löysin vähän sitä sun tätä ja kaikesta syntyi kaksi mobilea.

Tykästyin askarteluni tuloksiin niin, että ajattelin muistaa muitakin ystäviäni tulevana jouluna samanhenkisillä koristeilla. Juuri tälläisiin töihin voi käyttää kaikki piirrokset joita syntyy luonnoslehtiön sivuille, mutta jotka ovat irrallisia mistään kokonaisuudesta. Ja niitähän riittää...

Jotain hevoselta unohtui... Häntä nimittäin.

Origamitähti joka roikkui aiemmin keväällä olohuoneen koristeena.

Säätyttö.

Ennen

Muutosta on nyt kaksi viikkoa. Huomasin ensimmäistä kertaa ikävöiväni vanhaa kotiamme. Varsinkin makuuhuoneen siniharmaata Kiurujen yötä. Se antoi hyvät unet.

Oikein makoisasti nukuin pieniä tirsoja myös "Pikkuhuoneessa". Muistan kuinka ilostuin kun tajusin että Ken kiuruista kaunein -tapettia on myös vaaleanpunaisena.

Ps. Piristyin juuri hieman kun muistin että löysin muuttolaatikosta kaksi raporttia mustaa Marimekon Fokus -kangasta. Entisessä asunnossa käytin kangasta pöytäliinana, mutta ehkäpä nyt tapahtuu kunniakas paluu olohuoneen verhojen muodossa.... Täytyy kyllä käydä ostamassa toinen mokoma lisää.

Muutos

Papusiinialaiset muuttivat elokuun alussa kolhiintuneet kirjoituspöytänsä, verhoilua odottavat nojatuolit ja kymmenet laatikollisensa pupusäästöpankkeja, jouluvaloja ja muovikirahveja uuteen osoitteeseen. Muuton takana ei ollut niinkään tilan ahtaus vaan toimivamman elintilan tavoittelu ja se ikuinen haave puutarhasta.

Kuinka siis kävikään? Sopivaa puutarhaa krassiköynnöksineen ja ruohosipulitupsuineen ei löytynyt. Asunto kuitenkin myytiin ja muutettiin väliaikaisesti, epämääräiseksi ajaksi uuden karheaan kotiin. Tämä järjestely voimassa toistaiseksi, kunnes löydämme taas uudet lankkulattiat mitä narisuttaa.

Torilla kirpputorilla

Muutama viikonloppu sitten törmäsin tähän ihanuuteen torimyyjän pöydällä. Kovasti yritin tinkiä, mutta hintaa jäi silti 35 euroa. No, kaduttanut olisi jos en olisi ostanut. Rasia majailee eteisen naulakon päällä, tyhjänä. On vaan niin ihana. Materiaali jotain kovaa pahvia, kahva ja kanttaukset nahkaa. Haisee, ei vaan tuoksuu mukavasti vinttikomerolle.

Samalla reissulla poimin mukaan Riihimäen Lasin purkin. En ole varma ovatko purkki ja kansi alkuperäinen pari, mutta erittäin hyvin on purnukka toiminut ompelutarvikkeiden säilyttimenä.

Pitsiprinsessa

Virkattu pitsikruunu syntyi ilman mallia vapaavirkkauksella. Etsiskelin turhaan netistä sopivaa mutta olenkin tyytyväinen lopputulokseen. Kruunusta tuli hieman horjuvan oloinen, herkempi kuin säntillisellä ohjeella olisi tullut.

Puuvillalanka kovettui sokeri-vesiseoksella yön yli. Keitin desilitran vettä johon sekoitin desilitran verran sokeria ja annon sokerin sulaa täysin veteen. Sen jälkeen ujutin kruunun ylösalaisin kuohuviinipullon päälle ja valelin liuoksella. Seuraavana aamuna virkkaus oli jo niin tönkkö että sen saattoi siirtää oikein päin hyllyn reunalle kuivamaan.

Alunperin ajattelin koristella kruunua helmillä ja paljeteilla, mutta en taida niin ainakaan vielä tehdä.

Uusia pitsejä, ei arsenikkia

Levottomat kädet levottomassa sielussa tarvitsevat tekemistä. Onnekseni löysin kirpputorilta viidellä eurolla ”Isoäidin pitsejä - 150 virkkausmallia” (kirjoittajat Barbara ja Marlies Müller, toimittaja Laila Kemppinen) -kirjan. Siinäpä riittää tekemistä näille käsille. Suunnitelmissa on ainakin nimikoidut käsipyyhkeet, reunapitsillä tietenkin. 

Tämän pitsimallin olen varannut kesähameen reunapitsiksi. Täytyisi varmaan tehdä se hamekin...

Polkkakarkki, sitruuna ja chili

Hyytävä vappusää ei liiemmin houkutellut piknikille. Hitaasti eteenpäin matava päivä sai vauhtia siivoilusta ja pienestä maalausprojektista. Mummi ja minä siivoussuihkeet tuoksuvat niiii-iiin hyvälle ja mikä parasta, eivät kuitenkaan liian voimakkaalle.

Pahimpaan puutarhanhimoon pystytetty minikasvihuone työhuoneen ikkunalaudalla on jo kovasti kesäisen näköinen, niin suurella innolla taimet tunkevat maan pinnalle. Ruukuissa kasvaa chiliä, sitruunabasilikaa ja sitruunamelissaa. Ja tuoksuvat niiiii-iin hyvälle.

Kannat kattoon

Vappu virallisti kevään tulon. Juhlinta tapahtuu hillitysti ja ilmapalloja ihmetellen. Jotain pientä paperiaskartelua teki mieli tehdä, ja nyt sain tilaisuuden kokeilla Kootut Murut -blogissa olleita pom-pomeja. Materiaaliksi valikoitui Ikean servietit.

Ihana sana: Pom pom.

Perinteinen serpentiini vaihtoehto on myös käytössä.

Varma kevään merkki

Avakado yllätti kasvattamalla komean juuren aivan salamyhkäisesti keittiössä espressokoneen päällä. Aloin jo epäillä, onko siemen kasvukykyinen lainkaan, niin kauan elämän merkit itseään odotutti.Viikon helottanut aurinko oli varmasti se mitä avokadon kivikin kaipasi...

Luova tauko

Helmikuun loppu meni blogin osalta ohi vaihdettuamme nettioperaattoria. Nyt kaista on auki jälleen. Tauko virtuaalisesta maailmasta tulikin oikeaan aikaan, reaalielämässä vietettiin yksivuotissyntymäpäiviä!

Mökökin juhli.

Juhlapöydän koristeeksi taittelin tähtitaivaan.Olin jo pitkään miettinyt missä voisin hyödyntää tätä hauskaa ohjetta. Origamien taittelu tuntuu olevan taas tällä hetkellä kaikista kiinnostavinta ajanvietettä. Tähtikulissia tuijottaessani oli ihan pakko käydä katsomassa yksi musiikkivideo, Smashing Pumpkinsin Tonight Tonight. Tyylinsä Georges Mélièsin lyhytfilmistä Matka Kuuhun (1902) lainaava video on ikisuosikkini.

Ja se yksivuotias sai ensimmäisen bling-blinginsä.

Pakkanen, mikä ihana tekosyy

Pääsin taas pitkästä aikaa ompelukoneen kimppuun. Pakkanen söi ulkoiluhalut ja voin hyvällä syyllä hautautua kangaskasoihin. Sain vihdoin ja viimein kasattua suuremman norsun palaset yhteen. Ne olivat odottaneet jo kuukauden päivät kirjahyllyssä. Käytin kankaana mitä vain tilkkuja löysin, kunhan vain pala oli oikean kokoinen.
Pääasiallisesti kankaat taitavat olla tilattuja Etsystä ja mukana on muutama Tilda-kankaan palanen. Noita ikivanhoja varastoja. Norsun ohjehan oli Heather Baileyn.

Pikaisesti ompelin vielä ystävälle myöhästyneen ystävänpäivälahjan. Tyyppi kun tykkää sekä norsuista että pipoista. Kangas on Sampsukan mallistosta.