Painokone käynnistyi

Painokone käynnistyi iltamyöhään, ennakkosuunnitelmat jäivät inspiraation jalkoihin. Sekoitin peittopastaan karmiininpunaista ja aloin painaa raporttia ilman sen kummempia kohditusmerkkejä tai tarkempia suunnitelmia. Tutustuin välineeseen ja tekotapaan. Kelvollisen mustankin sai aikaan lisäämällä vain tarpeeksi mustaa pigmenttiä peittopastaan. Pigmentit ovat nestemäisiä ja siksi helposti sekoittuvia. Vedostukseen kätevä väline on pikkuruudullisen ikkunan pesulasta.

Yllätys oli kuinka paljon väri haalistuu kuivuessaan. Räväkästä pinkistä tuli haalea vaaleanpunainen mutta tämän kuvion ollessa kyseessä se ei haitannut. Kankaiden annetaan kuivua vuorokausi, jonka jälkeen silitetään ne leivinpaperin läpi. Näin pigmentissa oleva muovi sulaa ja sitoo värihiukkaset sisäänsä.

Ja seuraavaksi ommellaan!

Tarpeellisia tavaroita

Nappeja, lankarullia, neulepuikkoja, kuminauhaa, neuloja.... Kaikki nuo kovin tarpeellisia arkipäivän tarvikkeita, varsinkin kun ne ovat peräisin aikakapselista jota ompelulaatikoksi kutsutaan. Osto- ja myyntiliikkestä löytyi rumankaunis kippurajalkainen ompelulaatikko joka odottaa vielä puhdistusta ja maalausta. Mutta mikä parasta, edellisen omistajan huolella keräämät ompelutarvikkeet tulivat kaupan päälle mukana.

Ihania nappeja, kaikki säilötty värin mukaan peltisiin sikarirasioihin. Haalistuneita pastellisia vetoketjuja joista osa aivan uusia. Julman näköisiä neulepuikkoja jotka näyttävät ninjojen aseilta. Ihania, pieniä arkisia aarteita.

Testitilkku

En tietenkään malttanut odottaa että saan hankittua kunnollisia painovärejä. Piti päästä testaamaan seulaa. Innosta pinkeänä ostin Tiimarista kangasvärituubin, pinkeistä pinkeimmän tietenkin.

Väri oli kovin juoksevaa mutta sain sen avulla taitettua pahimman intoni painoseulan testaukseen.
Tiesin jo heti ensimmäisellä lastan vedolla että koukussa ollaan. Kuvio syntyi siististi ja vaivattomasti. Lisää harjoittelua vedostamiseen ja parempi, paksumpi väri, sillä päästään jo pitkälle.

Ihan kuin taikoisi

Viikonloppuna osallistuin painoseulan valotuskurssille. Seula valotettiin tavallisuudesta poiketen ilman UV-lamppua. Ensin tehtiin kehys joka käsiteltiin valoherkällä emulsiolla.

Tuntui kuin olisin oppinut taikomaan, kun katsoin mallikuvan ilmestymistä seulan pintaan. Vaikka vapaa-aika jäi vähiin tältä viikonlopulta, uusia ideoita pursuaa uuden työvälineen myötä jatkuvasti.
Ensimmäiseen seulaani valotin raportin jota aion käyttää kokonaisen kankaan koristeluun. Kankaasta syntyy myöhemmin ainakin hame ja joku veikeä kesälaukku... Lampunvarjostin oli myös hauska. Ja tietysti joku kiva sisustustyyny. Niin, entäpä keittiöpyyhkeitä? Pääsisipä pian painamaan!

Kierrätyskerros

Sunnuntaipuuhastelu vanhojen lautasten parissa venyi koko päivän mittaiseksi. Kun lopulta olin saanut haalittua kokoon tarvittavat välineet, alkoi armoton porausurakka. Valitsemieni porsliinilautasten koostumus ei ollut kaikkein kevyintä porattavaa ja kolmen lautasen jälkeen lasiporanterä olikin entinen.

Olin kuitenkin innoissani saadessani rei´itettyä kaikki kolme lautasta siististi. Mittasin sapluunan avulla keskikohdan lautasen pohjaan ja porasin ensin pienemmällä terällä ja sitten porasin reiän isommalla terällä läpi.Sen jälkeen putkileikkurilla napsin alumiiniputkesta ja kierretangosta sopivat palat. Ensimmäisen vatini tekemiseen menikin huomattavasti enemmän aikaa kuin ajattelin. 

Monikäyttöinen kerrosvati toimii siis tällä hetkellä korutelineenä. Herkkuja kun ei ollut saatavilla... Täytynee korjata asia mahdollisimman pian.

Orpojen astioiden turvapaikka

Kaappeihin on kertynyt sekalainen joukkio vanhoja astioita. Tai no, osa vanhoja ja osa uusvanhoja. Ruusulautasista kun tuntuu löytyvän ääretön määrä erilaisia variaatioita eri vuosikymmeniltä.

Paljon itäeurooppalaisia ruusukippoja, arabian kahvitasseja ja Rörstradin ruokalautasia. Rörstrandin lautasia on tullut paljon vastaan viime aikoina kirpputoreilta. Tuo jo 300 -vuotias ruotsalaisfirma vastasi mm. Victorian ja Danielin hääastiastosta. 

Arabian sivulta löytyy taasen mainio haku josta saa paljon tietoa esineiden iästä ja suunnittelijasta.

Sieltä sain selville senkin että alapuolen kuvassa oleva päällimmäinen lautanen on nimeltään Keiju ja sijoittuu 1960-luvulle.

Tämä ihana pinkkikultainen kahvitassi löytyi SPRn Kontista josta löysinkin muutaman muunkin samantyylisen kultakoristellun Arabian lautasen. Turkoosia, kultaa ja pinkkiä. Aarteita!

Mitä käyttöä näille aarteille keksin kun astiakaapista löytyy jo päivittäiseen ruokailuun omat sarjansa? Jotain on jo mielessä, täytynee tehdä ensin rautakauppareissu ja laittaa porakone lataukseen...