Aikuisompelija

Taas kerran aloitettu ompeluharrastus kaatuu omaan mahdottomuuteensa, ajan puutteeseen. Kivasta tekemisestä tulee pakollista puurtamista, hutiloitua jälkeä ja entistä kipeämmät niskat. Mutta mielessä pyörii koko ajan se kesällä kirpputorilta ostettu ruskea sateenkaarikangas ja kaverilta lahjaksi saatu 1970-lukulainen ammattikoulun entisen asuntolan verhokangas.

Nyt ompelukset ovat maanneet pahvilaatikossa viimeiset kaksi viikkoa, odottaen sitä sopivaa saumaa. Sitä ennen harjoitan mielikuvaompelua koko 45 minuuttia kestävän työmatkan verran. Sur rur.